Kodissamme on myös kasveja, jotka kukin kavavat omaa tahtiaan. Olen vielä hyvin tumpelo kasvien hoidon kanssa ja tasaisin väliajoin tapan kasveja. Toisaalta ajattelen niin, että ehkä ne kasvit eivät ansaitse asua kanssani, elleivät kestä minun kohtelua. Tykkään paljon viherkasveista, mutta on meillä myös pari kukallista kasvia. Tällä hetkellä kasvihyllyn ylintä hyllyä kotistaa kukkiva viirivehka. Viirivehkan saimme puolisoni perheeltä tupaantulijaislahjaksi, ja olen ylpeä siitä, että se on edelleen lähes vuoden jälkeen elossa! Olen melkein tappanut entisen kämppikseni viirivehkan hänen poissa ollessaan. Onneksi otin siitä opikseni ja tarkkailen nyt enemmän oman viirivehkani tilaa. Näin osaan huomata kasvin kunnosta, milloin sitä tarvitsee taas kastella.
Viirivehkan vierestä löytyy meidän uuteen asuntoon osamani metalliverkkopensas, jonka jaoin kahteen eri ruukkuun. Se on hyvin herkän ja kuolleen näköinen kasvi, mutta uskon sen olevan vielä hyvin elossa. Keskimmän hyllyn komeus muodostuu kolmesta pullojukan mukulasta yhdessä ruukussa. Olemme äitini ja siskoni kanssa aikoinaan saaneet tämän kasvin mummoltani. Se on monta kertaa ollut lähellä kuolemaa, kun kissamme on tykännyt mielummin syödä sen lehtiä kuin antaa sen kasvaa. Olen silti saanut elvytettyä sen yhä uudestaan ja uudestaan, ja siksi se onkin lähtenyt mukaani muuttaessani pois äidin luota. Olen pitänyt sitä symbolisena kasvina meidän perheestä. Alimmalla hyllyllä on kaverilta saatu anopinhammas sekä viimeisin kasvipelastukseni kukkakaupan alehyllystä, mahdollisesti jokin viikunapuu. Epäilen, ettei se kestä kanssani kovinkaan pitkään, mutta yritys on kova! Koitan oppia kaikista kasveista, jotka kuolevat käsittelyssäni, että mitä olisin voinut tehdä paremmin, että voisin jonakin päivänä pitää yli kymmentä kasvia hengissä ympärivuotisesti.
Lähetä kommentti